Helsingin Kaupunkitilat Oy ja Starship Technologies pilotoivat kuljetusrobottien langatonta latausta Hakaniemen torilla osana Urban Mobile Robotics -hanketta
Helsingin Kaupunkitilat Oy ja Starship Technologies pilotoivat kuljetusrobottien langatonta latausta Helsingin keskustassa Kuljetusrobottien langaton latauspilotti käynnistyy heinäkuussa 2026 Hakaniementorin kulmassa. Urban Mobile Robotics -hankkeeseen kuuluvan projektin takana ovat maailman johtava autonomisten kuljetusrobottien kehittäjä Starship Technologies, Forum Virium Helsinki, Metropolia Ammattikorkeakoulu ja Helsingin Kaupunkitilat Oy. Starship Technologies –tiedote aiheesta julkaistu alunperin STT Infossa 7.7.2026. Helsingin Hakaniementorilla tapahtuva latauspilotti käynnistyi heinäkuussa 2026 osana Urban Mobile Robotics -hanketta. Helsingin kaupungin innovaatioyhtiö Forum Virium Helsingin ja Metropolia Ammattikorkeakoulun vetämässä hankkeessa pilotoidaan Starship Technologies kuljetusroboteilleen kehittämää langatonta latausasemaratkaisua. Kuljetusrobotit liikkuvat itsenäisesti latausasemille, lataavat akkunsa ilman ihmisen apua ja palaavat takaisin kuljetustehtäviin. Jokainen Starshipin robotin suorittama toimitus kuluttaa suunnilleen saman verran energiaa kuin vedenkeittimen kiehauttaminen, eli vain murto-osan siitä energiasta, jota perinteinen jakelukulkuneuvo tarvitsee. “Tämä pilotti tutkii, kuinka kaupungit voivat tehostaa kaupunkitilan käyttöä autonomisten ratkaisujen yleistyessä ja nopeuttaa innovaatioita tarjoamalla yrityksille todellisia ympäristöjä uusien ratkaisujen kehittämiseen ja testaamiseen”, kertoo Forum Virium Helsingin projektipäällikkö Aleksis Pillai. Urban Mobile Robotics -hankkeen päätavoitteena on synnyttää pääkaupunkiseudulle kaupunkirobotiikan keskittymä. Hanke tuo yhteen yrityksiä ja kaupungin toimijoita testaamaan uusia robotiikkaratkaisuja aidossa kaupunkiympäristössä. Hanke jatkuu 31.5.2027 asti, ja sitä rahoittaa Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR). Kokeilulla kohti tulevaisuuden kaupunkilogistiikkaa Starshipin Pohjoismaiden yhteiskuntasuhteista vastaava Eevi Heikkinen näkee langattoman latausverkoston seuraavana askeleena kohti tulevaisuuden multimodaalista kaupunkilogistiikkaa: “Kaupunkilogistiikka on yksi kaupunkien tulevaisuuden tärkeistä kysymyksistä. Verkkokaupan, kotiinkuljetusten ja palveluiden kasvun myötä tavaravirrat lisääntyvät, mutta katutilaa ei voida kasvattaa rajattomasti. Ratkaisu on älykkäämpi ja tehokkaampi logistiikkamalli, jossa esimerkiksi robotit vastaavat tietyistä viimeisen kilometrin toimituksista. On hienoa päästä kokeilemaan Helsingissä tällaisia uusia älykaupungin ratkaisuja.” Helsingin Kaupunkitilat Oy:n toimitusjohtaja Peggy Bauer kommentoi hanketta osana keskustan kehitystä: “Uusien kaupunkiliikenteen ja kaupankäynnin muotojen kehittyessä meitä kiinnostaa, miten ne liitetään mukaan kaupungin infrastruktuuriin avaamaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia myös meidän vuokralaisillemme.” Suomi on yksi maailman vilkkaimmista markkinoista autonomisessa jakelussa. Starshipin robotit ovat tehneet Suomessa jo yli 1,5 miljoonaa toimitusta ja kulkeneet 5 miljoonaa kilometriä 1000 robotin voimin. Artikkelin pääkuva: Starship Technologies.
State-of-the-art -raportti: Maarobotiikka kaupunkiympäristössä
State-of-the-art -raportti: Maarobotiikka kaupunkiympäristössä Osana Urban Mobile Robotics – hanketta on tuotettu selvitykset ilma-, maa- ja vesirobotiikan nykytilanteesta. Maarobotiikan selvitysraportissa tarkastellaan maanpäällisen robotiikan teknologioita ja esitetään kirjoitushetkellä käytössä olevien, eri tavoin ohjattavien maanpäällisten robottien tyypit ja saatavilla olevat alustat. Raportin tavoitteena on kartoittaa maanpäällisen robotiikan nykytilannetta ja tarkastella eri ratkaisujen eroja ja soveltuvuuksia. Tutustu koko selvitykseen alta! Lataa State of the art -raportti: Maarobotiikka kaupunkiympäristössä (pdf). Kirjoittaja Juho Pasanen on Metropolia Ammattikorkeakoulusta vastavalmistunut sähkö- ja automaatiotekniikan insinööri. Juho on projektityöntekijä Urban Mobile Robotics -hankkeessa, jossa hänen alueellaan on maa-teeman pilotointien tuki ja maata pitkin kulkevien robottien tutkimus. Juho on myös osa Metropolian Robo Garagen tiimiä.
State-of-the-art -raportti: Vesirobotiikka kaupunkiympäristössä
State-of-the-art -raportti: Vesirobotiikka kaupunkiympäristössä Osana Urban Mobile Robotics -hanketta on tuotettu selvitykset ilma-, maa- ja vesirobotiikan nykytilanteesta. Mirzain raportissa tarkastellaan vedenalaisen robotiikan teknologioita ja esitetäänraportin kirjoitushetkellä käytössä olevien, eri tavoin ohjattavien vedenalaisten robottien tyypit ja saatavilla olevat alustat. Raportin tavoitteena on kartoittaa vedenalaisen robotiikan nykytilanne ja tarkastella eri ratkaisujen eroja ja soveltuvuuksia. Tutustu koko selvitykseen alta! Lataa State of the art -raportti: Vesirobotiikka kaupunkiympäristössä (pdf). Kirjoittaja Nilofar Mirzai on Metropolia Ammattikorkekoulusta vastavalmistunut koneautomaatioinsinööri. Urban Mobile Robotics -hankkeessa Mirzai tutkii projektiassistenttina vesirobotiikkaa ja sen kehitystä, ja tukee pinnanalaisia pilotointeja. Mirzai on myös osa Metropolian Robo Garagen tiimiä.
State-of-the-art -raportti: Ilmarobotiikka kaupunkiympäristössä
State-of-the-art -raportti: Ilmarobotiikka kaupunkiympäristössä Osana Urban Mobile Robotics -hanketta on tuotettu selvitykset ilma-, maa- ja vesirobotiikan nykytilanteesta. Ilmarobotiikan selvitysraportin tavoitteena on selvittää, millä tasolla drooniteknologia on tällä hetkellä kansainvälisesti, mitä sovelluksia on jo otettu käyttöön ja millaisia mahdollisuuksia sekä rajoitteita on havaittavissa. Lisäksi raportissa vertaillaan keskeisiä käyttökohteita ja teknologisia ratkaisuja, jotta saadaan kokonaiskuva droonien soveltuvuudesta kaupunkiympäristöön. Tutustu koko selvitykseen alta! Lataa State of the art -raportti: Ilmarobotiikka kaupunkiympäristössä (pdf). Kirjoittaja Abdulrahman Ali on koneautomaatioinsinööri, joka työskentelee projekti-insinöörinä Urban Mobile Robotics -hankkeessa. Abdulrahmanin vastuualueena hankkeessa on ilmarobotiikan eli drooni-teknologian tutkimus, kehittäminen ja tuki hankkeen piloteissa, ja hän on myös osa Metropolian Robo Garagen tiimiä.
Blogi: AMR, AGV ja muut maata pitkin kulkevat robotit
AMR, AGV ja muut maata pitkin kulkevat robotit Maarobotiikka kehittyy vauhdilla, ja lyhenteet kuten AMR, AGV, UGV ja monet muut vilisevät keskusteluissa. Näitä kaikkia termejä yhdistää yksi asia: ne ovat itsenäisesti maalla liikkuvia robotteja, jotka hyödyntävät kehittyneitä sensoreita ja älykkäitä ratkaisuja erilaisissa ympäristöissä. Keskeiset kysymykset ovat: mitä nämä lyhenteet tarkoittavat, millaisia erilaisia maarobotteja on olemassa, ja miten ne havainnoivat ympäristöään. Tässä blogissa on esitellään Urban Mobile Robotics -hankkeen aikana tehdyn State of the Art -selvityksen ja benchmarkkauksen keskeisiä havaintoja maata pitkin kulkevien robottien teknologian nykytilasta, sekä sen käytöstä kaupunkiympäristössä. Hankkeessa tarkastellaan mobiilirobotiikan ratkaisuja maa-, ilma- ja vesiympäristöissä sekä testataan uusia ratkaisuja käytännön pilottien ja testbed-kokeilujen kautta kaupunkiympäristössä. Maata pitkin kulkevan robotiikan lyhenteet tutuiksi Yleensä maata pitkin kulkevassa mobiilirobotiikassa puhutaan AMR:stä tai AGV:stä, jotka ovat suomeksi autonominen mobiilirobotti ja miehittämätön maalla liikkuva ajoneuvo. Termit tulevat englanninkielisistä sanoista Autonomous Mobile Robot ja Automated Guided Vehicle. AGV:t liikkuvat ennalta määritettyjä, usein fyysisesti ympäristöön merkittyjä reittejä pitkin, kun taas AMR:t pystyvät toimimaan itsenäisesti ja navigoimaan itse muuttuvassa ympäristössä ilman kiinteitä reittejä. Joskus voidaan myös puhua UGV:stä, IGV:stä, SGV:stä, LGV:stä tai AIV:stä. Lyhenteitä on niin useita, että ne voivat sekoittaa monen pään. Loppupeleissä puhutaan kuitenkin autonomisesta ajoneuvosta, joka liikkuu käyttäen jotakin teknologiaa jollakin tavalla. SGV ja AIV ovat olennaisesti synonyymejä AMR:lle ja tulevat sanoista Self-Guided Vehicle ja Autonomous Intelligent Vehicle. LGV tulee sanoista Laser Guided Vehicle, joka käyttää nimensä mukaisesti liikkumiseen lasereita. IGV tulee sanoista Intelligence Guided Vehicle, ja tarkoittaa suomeksi älyohjattua ajoneuvoa. IGV on edistyksellinen automaattinen ajoneuvo, joka eroaa perinteisistä AGV-järjestelmistä suuren joustavuutensa ansiosta. UGV tulee taas sanoista Unmanned Ground Vehicle, ja tarkoittaa suomeksi miehittämätöntä maalla liikkuvaa ajoneuvoa, jossa ei siis ole ihmistä kyydissä. Ajoneuvoa voidaan ohjata etänä, puoliautonomisesti tai täysin autonomisesti. UGV-termi kattaa koko skaalan puhtaasti etäohjatusta täysin autonomiseen toimintaan. Kulkukeinoina pyöriä, ketjuja tai raajoja Robotit voivat olla hyvin monenlaisia, ja niiden rakenteet ja liikkumistavat vaihtelevat käyttötarkoituksen mukaan. Rakenteeseen vaikuttaa esimerkiksi se, millaisessa ympäristössä robotin pitää toimia, kuinka paljon sen täytyy kantaa kuormaa ja millaista liikettä tehtävä edellyttää. Tyypillisesti robotit liikkuvat neljällä tai kuudella pyörällä, mutta on myös robotteja joilla on enemmän tai vähemmän renkaita. Lisäksi löytyy robotteja, joilla ei ole renkaita ollenkaan. Tuttuja esimerkkejä ovat telaketjurobotit, mutta monilla kiinnostavilla roboteilla on raajat. Tyypillisimpiä raajallisia robotteja ovat kaksi- tai neliraajaiset robotit, eli tunnetummin ihmistä muistuttavat humanoidit ja ”koirarobotit”, mutta nämä eivät ole ainoita raajallisia robottityyppejä. Kaksi- ja neliraajaisten lisäksi on olemassa myös yksi-, kolme- ja kuusiraajaisia robotteja, sekä monia muita vaihtoehtoja. Raajallisten robottien esikuvana on yleensä jokin eläinlaji, jonka muotoon ne viittaavat. Millaisia sensoreita ja laitteita mobiilirobotit käyttävät? Sensorit ovat keskeisessä roolissa mobiilirobotin toiminnassa, sillä niiden avulla robotti pystyy havainnoimaan ympäristöään ja tekemään tarvittavia päätöksiä liikkumisensa ohjaamiseksi. Kaikki nämä robotit käyttävät monenlaisia sensoreita ja laitteita liikkumiseen, kuten 2D- ja 3D-LIDAReita. LIDARit lähettävät lasersäteitä ja analysoivat heijastunutta valoa. Robotit käyttävät myös ultraääni- ja infrapunasensoreita, joita hyödynnetään etäisyyden mittaamisessa. Ultraäänianturi lähettää ääniaaltoja ja mittaa niiden heijastumista takaisin anturiin, kun taas infrapuna-anturi lähettää infrapunasäteilyä ja mittaa takaisin heijastuvaa valon määrää. Robotit käyttävät myös kameroita esimerkiksi kappaletunnistukseen ja etäohjaukseen. Stereokamerat ovat myös yleisiä roboteissa, jotka tuottavat kolmiulotteista dataa. Starship Technologies -yrityksen kuljetusrobotit ovat jo monelle tuttu näky kaupunkien kaduilla. Maata pitkin kulkeva mobiilirobotiikka kaupunkiympäristössä Pyörillä maata pitkin kulkevat mobiilirobotit ovat jo tuttu näky monen kaupungin kaduilla, mutta eri tavoin kulkevat robotit voivat mahdollistaa laajasti sovelluksia tulevaisuudessa. Kaupunkien eritasoiset rakenteet hisseineen ja portaineen voivat vaatia mobiiliroboteilta erilaisia kulkukeinoja ja kommunikointia eri järjestelmien kanssa. Urban Mobile Robotics -hankkeen pilotoinneissa pääsemme muun muassa testaamaan pyörillä kulkevien mobiilirobottien kykyä kerätä ja jakaa dataa ympäristöstään esimerkiksi kaupunki-infran kunnon seuraamisessa. Lähteet https://www.europeanbusinessreview.com/agv-aiv-amr-sgv-lgv-what-are-these/ https://en.wikibooks.org/wiki/Robotics/Types_of_Robots https://provenrobotics.ai/types-of-sensors-in-robots/ https://techietory.com/robotics/sensors-in-robotics-types-and-applications/ Lue lisää maarobotiikan nykytilanteesta hankkeen osana kirjoitetusta State of the Art -raportista: Urban Mobile Robotics State of the art -raportti: Maarobotiikka kaupunkiympäristössä (Juho Pasanen, 2026). Lataa State of the art -raportti: Maarobotiikka kaupunkiympäristössä (pdf). Kirjoittaja Juho Pasanen on Metropolia Ammattikorkeakoulusta vastavalmistunut sähkö- ja automaatiotekniikan insinööri. Juho on projektityöntekijä Urban Mobile Robotics -hankkeessa, jossa hänen alueellaan on maa-teeman pilotointien tuki ja maata pitkin kulkevien robottien tutkimus. Juho on myös osa Metropolian Robo Garagen tiimiä.
Kun GPS katoaa, robotti alkaa kuunnella vettä
Kun GPS katoaa, robotti alkaa kuunnella vettä Mitä tapahtuu, kun robotti lähetetään veden alle? Ensimmäinen yllätys on tämä: moni asia, jota pidämme maalla itsestään selvänä, ei enää toimikaan. GPS ei kulje veden läpi. Langaton yhteys heikkenee nopeasti. Kamerakuva voi muuttua sameaksi, vihertäväksi tai lähes käyttökelvottomaksi. Silti juuri näissä olosuhteissa vesirobotiikka on kiinnostavimmillaan. Urban Mobile Robotics -hankkeessa olemme tarkastelleet, miten erilaisia robottialustoja voidaan hyödyntää kaupunkiympäristöissä. Veden äärellä se tarkoittaa esimerkiksi satamia, siltoja, rantarakenteita, matalia vesialueita ja vedenlaadun seurantaa. Valitse tehtävä ensin, robotti vasta sitten Vesirobotteja on erilaisia, koska tehtäviäkin on erilaisia. Kauko-ohjattu vedenalainen robotti (ROV) on kuin vedenalainen silmä ja käsi. Ihminen ohjaa sitä pinnalta kaapelin kautta ja näkee kamerakuvan reaaliajassa. Tällainen robotti sopii hyvin tarkastuksiin. Sillä voidaan katsoa esimerkiksi laiturin alapintaa, putkea, sillan rakennetta tai jotain epäilyttävää kohdetta veden alla. Autonominen vedenalainen ajoneuvo (AUV) toimii eri tavalla. Se ei tarvitse jatkuvaa kaapeliyhteyttä, vaan se liikkuu ennalta suunnitellun reitin mukaan. AUV sopii paremmin laajoihin mittaus- ja kartoitustehtäviin. Se voi esimerkiksi kulkea merenpohjan päällä järjestelmällistä reittiä ja kerätä dataa. Miehittämätön pinta-ajoneuvo (USV) liikkuu veden pinnalla. Siksi sen elämä on hieman helpompaa: se voi käyttää GPS:ää, satelliittiyhteyksiä ja langatonta tiedonsiirtoa. USV voi mitata vedenlaatua, kartoittaa matalia alueita tai toimia vedenalaisen robotin tukialustana. Veden alla ääni on supervoima Koska GPS ei toimi veden alla, robotti tarvitsee muita tapoja selvittää sijaintinsa. Tässä kohtaa mukaan tulevat anturit. IMU eli inertiamittausyksikkö mittaa robotin liikettä ja asentoa. DVL eli akustinen nopeusmittari mittaa robotin nopeutta suhteessa merenpohjaan tai veteen. Akustiset paikannusjärjestelmät taas käyttävät ääntä sijainnin määrittämiseen. Yksinkertaisesti sanottuna: kun robotti ei voi kysyä satelliitilta, missä se on, sen täytyy päätellä sijaintinsa liikkeen, suunnan, nopeuden ja äänen avulla. Ääni on veden alla erityisen tärkeä, koska se etenee vedessä paljon paremmin kuin radioaallot tai valo. Siksi kaikuluotaimia käytetään merenpohjan kartoittamiseen, esteiden havaitsemiseen ja navigoinnin tukemiseen. Kaikuluotain ei ota tavallista valokuvaa. Se “kuuntelee” ympäristöä. Sen avulla voidaan hahmottaa pohjan muotoja, rakenteita ja joskus myös kohteita, joita kameralla ei näkisi sameassa vedessä. Eri robotit vesiympäristöön Vesiympäristössä eri tehtävien mukaan vertaillaan erilaisia alustoja. BlueROV2 on kevyt ja helposti lähestyttävä ROV. Se sopii hyvin opetukseen, tutkimukseen ja ympäristöntarkastuksiin. Ihminen ohjaa sitä kamerakuvan perusteella, ja kaapeli tuo reaaliaikaisen yhteyden pintaan. Sen vahvuus on käytännöllisyys. Se on hyvä silloin, kun halutaan mennä lähelle ja katsoa tarkasti. Pitkän matkan AUV, kuten REMUS-tyyppinen järjestelmä, on suunniteltu aivan eri tarkoitukseen. AUV-tyyppiset autonomiset vedenalaiset ajoneuvot tekevät tuntemattomasta vedenalaisesta maailmasta helpommin saavutettavan. Ne voivat kartoittaa laajoja alueita, kerätä arvokasta mittausdataa ja hoitaa myös vaarallisia tehtäviä, kuten miinantorjuntaa, ilman että ihmisen tarvitsee mennä riskialueelle. Pinta-ajoneuvo, kuten Saildrone- tai pienikokoinen Otter-tyyppinen USV, taas toimii veden pinnalla. Se voi kerätä dataa pitkään, kulkea reittejä ja tukea muita vesirobotteja. Usein USV toimii ROV- tai AUV-robotin rinnalla pintatukena, jolloin vedenalaisen robotin toiminta-alue, tiedonsiirto ja paikannusmahdollisuudet voivat parantua. Siksi ”paras robotti” riippuu aina tehtävästä. Halutaanko katsoa lähelle? Kartoittaa laaja alue? Mitata vedenlaatua? Toimia matalassa vedessä? Vai tukea toista robottia? Rakenna pieni ensin, opi isoja asioita UMR-hankkeen alkuvaiheessa tarvittiin edullinen ja joustava tapa kokeilla vesirobotiikan ideoita käytännössä. Ratkaisuksi valittiin CPS5, tee-se-itse-tyyppinen vedenalainen droonialusta. Pidän tästä vaiheesta erityisesti, koska se muistuttaa hyvin aidosta kehitystyöstä. Kaikki ei ala täydellisestä laitteesta. Usein ensin rakennetaan jotain yksinkertaisempaa, jolla voidaan testata, oppia ja epäonnistua turvallisesti. CPS5-alustassa käytettiin samoja teknologioita, joita löytyy monista droonijärjestelmistä. Pixhawk toimii ohjaimena, Raspberry Pi tietokoneena ja BlueOS ohjelmistoympäristönä. Tällainen rakenne mahdollistaa sen, että alustaan voidaan lisätä erilaisia antureita ja ohjelmistoja. Yhdessä kokeilussa alustaan liitettiin vedenlaadun mittaukseen liittyviä antureita, kuten pH- ja sameusantureita. Toisessa ideassa pintapoiju voisi auttaa vähentämään suoraa kaapeliriippuvuutta tietokoneeseen. Myöhemmin käyttöön tuli myös BlueROV2, joka tarjoaa vakaamman ja valmiimman ympäristön jatkokehitykseen. Ajatus on käytännöllinen: ensin kokeillaan kevyemmällä alustalla, ja kun idea alkaa toimia, sitä voidaan kehittää eteenpäin luotettavammassa järjestelmässä. Vesirobotiikan nykytila on kokonainen paketti Vesirobotiikka ei ole yksi yksittäinen laite. ROV auttaa katsomaan lähelle. AUV auttaa keräämään dataa laajasti. USV tukee pinnalta ja kerää dataa. Akustiset anturit kertovat, missä robotti on, mitä se näkee ja millainen ympäristö sen ympärillä on. Minusta juuri tämä tekee tästä hankkeesta kiehtovaa. Hanke yhdistää mekaniikkaa, automaatiota, ohjelmointia, ympäristötutkimusta ja kaupunkikehitystä. Vaikka vesirobotiikassa robotti näyttää ulospäin vain pieneltä laitteelta vedessä, sen takana on kokonainen järjestelmä päätöksiä: miten se liikkuu, miten se paikantaa itsensä, miten se kerää dataa ja mihin tehtävään se oikeasti sopii. Lue lisää vesirobotiikan nykytilanteesta hankkeen osana kirjoitetusta State of the Art -raportista: Urban Mobile Robotics State of the art -raportti: Vesirobotiikka kaupunkiympäristössä (Nilofar Mirzai, 2026). Lataa State of the art -raportti: Vesirobotiikka kaupunkiympäristössä (pdf). Kirjoittaja Nilofar Mirzai on Metropolia Ammattikorkekoulusta vastavalmistunut koneautomaatioinsinööri. Urban Mobile Robotics -hankkeessa Mirzai tutkii projektiassistenttina vesirobotiikkaa ja sen kehitystä, ja tukee pinnanalaisia pilotointeja. Mirzai on myös osa Metropolian Robo Garagen tiimiä.
Blogi: Droonit kaupunkiympäristössä: mitä teknologia mahdollistaa jo nyt ja mitä on tulossa?
Droonit kaupunkiympäristössä: mitä teknologia mahdollistaa jo nyt ja mitä on tulossa? Kaupungit kasvavat, palvelutarpeet monimutkaistuvat ja samalla paine tehokkuuteen, turvallisuuteen ja kestävyyteen lisääntyy. Yksi nopeasti kehittyvä teknologia, joka vastaa näihin haasteisiin, on ilmarobotiikka eli droonit. Vielä muutama vuosi sitten droonit nähtiin lähinnä harrastelaitteina tai ilmakuvauksen apuvälineinä. Tänään ne ovat yhä useammin osa kaupunkien arkea. Tässä blogissa on koottu yhteen Urban Mobile Robotics -hankkeen aikana tehdyn State of the Art -selvityksen ja benchmarkkauksen keskeisiä havaintoja drooniteknologian nykytilasta, sekä sen käytöstä kaupunkiympäristössä. Hankkeessa tarkastellaan mobiilirobotiikan ratkaisuja maa-, ilma- ja vesiympäristöissä sekä testataan uusia ratkaisuja käytännön pilottien ja testbed-kokeilujen kautta kaupunkiympäristössä. Droonit eivät ole enää vain kauko-ohjattuja laitteita Nykyiset droonit ovat teknisesti kehittyneitä järjestelmiä, jotka hyödyntävät monipuolisia sensoreita, tekoälyä ja kehittynyttä viestintää. Anturijärjestelmät, kuten kamerat, lämpökamerat ja LiDAR, mahdollistavat ympäristön tarkan havainnoinnin. Sensorifuusion avulla drooni yhdistää eri lähteistä tulevan datan yhtenäiseksi ja luotettavaksi tilannekuvaksi, mikä on erityisen tärkeää tiheässä kaupunkiympäristössä. Autonomian kehittyminen on ollut yksi merkittävimmistä harppauksista drooniteknologiassa. Droonit pystyvät nykyisin suunnittelemaan reittejä, välttämään esteitä ja tekemään lennonaikaisia päätöksiä ilman jatkuvaa ihmisen ohjausta. Tekoäly tukee tätä kehitystä mahdollistamalla esimerkiksi esteiden tunnistamisen, riskien arvioinnin ja vaihtoehtoisten toimintatapojen valinnan muuttuvissa tilanteissa. Droonit avaavat uusia mahdollisuuksia kaupunkien arjessa Kaupunkilogistiikka on yksi näkyvimmistä droonien sovellusalueista. Erityisesti niin sanottu viimeinen kilometri eli tavaran kuljetus varastolta asiakkaalle on kallista ja kuormittaa kaupunkiliikennettä. Droonit voivat ohittaa ruuhkat, lyhentää toimitusaikoja ja vähentää päästöjä. Myös Suomessa on jo kokeiltu droonikuljetuksia käytännössä. Espoossa on toteutettu pilotteja, joissa Wolt ja Manna ovat tehneet yhteistyötä ruoan kuljettamiseksi droonilla ravintoloista suoraan kuluttajille. Pilotit osoittavat, että droonit voivat toimia osana kaupunkilogistiikkaa myös todellisissa arjen tilanteissa. Toinen merkittävä käyttökohde on seuranta ja tarkastus. Rakennustyömailla droonit keräävät säännöllisesti ilmakuvia ja 3D-malleja, joiden avulla työmaan etenemistä voidaan seurata tarkasti ilman jatkuvaa fyysistä läsnäoloa. Tämä parantaa turvallisuutta ja tehostaa projektinhallintaa. Samalla drooneja hyödynnetään putkistojen, kattojen ja muun infrastruktuurin tarkastuksessa, jossa lämpökamerat auttavat havaitsemaan vuotoja ja rakenteellisia ongelmia jo varhaisessa vaiheessa. Ympäristön ja ilmaston seurannassa droonit tarjoavat kaupungeille uudenlaisen työkalun. Ilmasta kerätty tieto tukee ilmanlaadun, viheralueiden kunnon, tulvariskien ja lämpösaarekeilmiöiden tarkastelua. Näin droonit tukevat myös kestävää kaupunkisuunnittelua ja ilmastonmuutokseen sopeutumista. Turvallisuus- ja pelastustoiminta hyötyvät nopeasta tilannekuvasta Pelastus- ja turvallisuustehtävissä droonien arvo korostuu erityisesti tilanteissa, joissa nopeus ja turvallisuus ovat kriittisiä. Lämpökameroilla varustetut droonit voivat auttaa kadonneiden henkilöiden etsinnässä, tulipalojen tilannekuvan muodostamisessa tai vaarallisten alueiden tarkastelussa ilman, että pelastushenkilöstö altistuu riskeille. Mikä vielä rajoittaa droonien laajaa käyttöä? Teknologisesta kehityksestä huolimatta droonien käyttöön liittyy edelleen haasteita. Yksi keskeisimmistä on rajallinen lentoaika, joka johtuu akkuteknologian rajoitteista. Tätä haastetta pyritään ratkaisemaan kehittämällä jatkuvasti uusia akkuteknologioita sekä automaattisia latausratkaisuja. Yksi nouseva ratkaisu on niin sanottu drone in a box -konsepti, jossa drooni palaa autonomisesti latausasemalleen, kun taas toinen drooni voi jatkaa tehtävää. Näin toimintaa voidaan ylläpitää lähes keskeytyksettä esimerkiksi valvonta- ja seurantatehtävissä. Toinen lähestymistapa on automaattinen akunvaihto robottikäsivarsien avulla. Tällöin tyhjä akku vaihdetaan ladattuun muutamassa sekunnissa, mikä mahdollistaa droonien pysymisen ilmassa mahdollisimman pitkään silloin, kun jatkuva tilannekuva on kriittistä. Teknologian ohella sääntely ja hyväksyttävyys ovat ratkaisevassa roolissa. Erityisesti BVLOS-lennot, eli lennot ohjaajan näköyhteyden ulkopuolella, automaattinen toiminta ja usean droonin samanaikainen operointi vaativat selkeitä lupakäytäntöjä ja yhteisiä pelisääntöjä. Myös kansalaisten huoli melusta ja yksityisyydestä on huomioitava, jotta droonipalvelut voidaan ottaa käyttöön laajasti. Kohti älykkäitä ja verkottuneita kaupunkeja Tulevaisuudessa droonien rooli kaupungeissa todennäköisesti kasvaa. Akkuteknologian, automaattisten latausjärjestelmien, tekoälyn sekä 5G- ja tulevaisuudessa 6G-verkkojen kehitys mahdollistaa entistä pidemmälle automatisoidun ja luotettavamman toiminnan. Droonit voivat muodostaa osan laajempaa älykaupunkiekosysteemiä yhdessä muun liikenteen, robotiikan ja digitaalisten palveluiden kanssa. Yhteenvetona Droonit eivät ole enää tulevaisuuden visio, vaan käytännön työkalu, joka tarjoaa kaupungeille uusia mahdollisuuksia tehokkuuden, turvallisuuden ja kestävyyden parantamiseen. Täyden potentiaalinsa ne saavuttavat kuitenkin vasta, kun teknologia, sääntely ja käyttökokemukset kehittyvät rinnakkain. Lue lisää ilmarobotiikan nykytilanteesta hankkeen osana kirjoitetusta State of the Art -raportista: Urban Mobile Robotics State of the art -raportti: Ilmarobotiikka kaupunkiympäristössä (Abdulrahman Ali, 2026). Lataa State of the art -raportti: Ilmarobotiikka kaupunkiympäristössä (pdf). Kirjoittaja Abdulrahman Ali on koneautomaatioinsinööri, joka työskentelee projekti-insinöörinä Urban Mobile Robotics -hankkeessa. Abdulrahmanin vastuualueena hankkeessa on ilmarobotiikan eli drooni-teknologian tutkimus, kehittäminen ja tuki hankkeen piloteissa, ja hän on myös osa Metropolian Robo Garagen tiimiä.
Blogi: Tehtävänä rakentaa maailman ensimmäinen kaupunkirobotiikan alusta: dataa, erilaisia näkökulmia ja yllättäviä oivalluksia
Blogi: Tehtävänä rakentaa maailman ensimmäinen kaupunkirobotiikan alusta: dataa, erilaisia näkökulmia ja yllättäviä oivalluksia Aloitetaan havainnolla: Suomi näyttäisi olevan hyvä toimintaympäristö liikkuvia kaupunkirobotiikan ratkaisuja tuottaville yrityksille. Helsinki kuuluu ensimmäisiin kaupunkeihin maailmassa, joissa robotit ilmestyivät katukuvaan ja tällä hetkellä pelkästään Starshipin Alepa-robotit toimittavat vuosittain miljoona tilausta Suomessa. Suomessa on myös käytössä huomattavasti suurempi määrä kuljetusrobotteja kuin esimerkiksi väkiluvultaan yli kymmenen kertaa suuremmassa Isossa-Britanniassa. Yksi syy tähän on teknologiamyönteisessä kulttuurissa. Kuluttajat ovat ennakkoluulottomia kokeilemaan uusia ratkaisuja, ja lainsäätäjät nopeita luomaan kansallisia pelisääntöjä, jotka mahdollistavat uusien teknologioiden kokeilut markkinassa. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa yritysten luvat pitää neuvotella kunnanvaltuusto kerrallaan, joista useimmat vasta tutkivat sopivia toimintamalleja. Ei siis ole yllätys, että monet kaupunkirobotiikan johtavat yritykset kuten Google Wing, Coco Robotics ja Manna Aero hakevat käytännön kokemusta ja vauhtia maailman valloitukseen juuri Suomessa. Tämä havainto oli lähtökohtana Urban Mobile Robotics -hankkeellemme. Päätimme lähteä hakemaan sopivaa visiota kysymyksestä: jos Suomi kerran on avoin robotiikkakokeiluille, niin mitä haasteita täällä voisi yrittää ratkaista, joista myös muu maailma hyötyy? Ja mistä niitä löytyy? Hypoteesi: Aito tarve löytyy kaupungin ihmisiltä, jotka ratkaisevat todellisia haasteita päivittäin, ei teknologiaraporteista Ensimmäinen askeleemme oli välttää ”ratkaisu etsii ongelmaa” -ansaa. Päätimme haastatella Helsingin kaupungin eri alojen asiantuntijoita ja ymmärtää minkälaisten haasteiden kanssa he painivat juuri nyt. Keskustelujen tarkoituksena oli ymmärtää syvällisemmin heidän arkeaan ideoimatta lennosta mitään ratkaisuja. Keskustelut poikivat laajan kirjon erilaisia haasteita, joiden ratkaisemisen motivaationa saattoi olla tuleva lainsäädännön muutos, työturvallisuuden parantaminen, tarve tehostaa toimintaa tai yksinkertaisesti päästä eroon typeristä toistuvista monotonisista tehtävistä kuten manuaalisesta tiedonsiirrosta erilaisten järjestelmien välillä. Koeasetelma: Monen osapuolen stressitesti Seuraavaksi rakensimme koeasetelman. Esittelimme nämä haasteet laajalle joukolle yritysten, tutkimuslaitosten ja julkisen sektorin toimijoita ja pyysimme heitä arvioimaan niitä viidellä kriteerillä: merkittävyys kaupungille, laajempi vaikuttavuus, tekninen toteutettavuus, innovatiivisuus ja kaupallinen skaalautuvuus. Tavoitteemme ei ollut löytää yhtä ”parasta” haastetta, vaan ymmärtää, miten eri toimijoiden näkemykset eroavat toisistaan – ja miksi. Tulokset ja analyysi: Äänestysdatan yllättävä signaali Datan analysointi paljasti jotain mielenkiintoista: osassa haasteista pistehajonta oli yllättävän suurta. Asiantuntijat näkivät haasteiden potentiaalin hyvin eri tavalla. Esimerkki 1: ”Vedenlaadun seuranta” sai korkeat pisteet merkittävyydestä, mutta matalat teknisestä toteutettavuudesta. Kaupungin asiantuntija näkee polttavan tarpeen, mutta teknologiayritys näkee akkreditointiin ja laboratorioanalyyseihin liittyvät esteet, jotka tekevät automatisoinnista (ja liiketoiminnasta) vaikeaa. Esimerkki 2: ”Järjestelmäintegraatio ja valvonnan automatisointi”, joka ei noussut kärkeen, mutta sai korkeat pisteet teknisestä toteutettavuudesta ja skaalautuvuudesta. Ongelma ei siis ollut ehkä mediaseksikäs, mutta se on perustavanlaatuinen ”putkityö”, jonka ratkaiseminen mahdollistaisi monien muiden palveluiden rakentamisen. Tämä data osoittaa, että ”paras” haaste riippuu täysin siitä, keneltä kysytään. Kaupungin arvoasteikko painottaa yhteiskunnallista hyötyä ja riskienhallintaa. Yrityksen arvoasteikko painottaa kaupallista potentiaalia ja skaalautuvuutta. Sijoittajia ei ollut kummassakaan tilaisuudessa kovin sankoin joukoin paikalla, joten sen osalta voisi ehkä päätellä, että suomalaiset sijoittajat luottavat enemmän markkinasignaaleihin eivätkä halua olla liian aikaisessa vaiheessa mukana. Johtopäätökset ja seuraavat askeleet Tämän prosessin tuloksena emme saaneet yhtä vastausta, vaan ehkä paremman kysymyksen: Miten rakentaa ekosysteemi, joka sovittaa eriävät intressit yhteen ja tuottaa ratkaisuja, jotka ovat samanaikaisesti yhteiskunnallisesti merkittäviä ja teknisesti toteutettavia, mutta myös kaupallisesti kannattavia? Tarkoituksenahan ei ole tehdä vain pari hassua liikkuvan robotiikan irtopilottia, vaan löytää prosessi, joka tuottaa jatkuvaa arvoa kaikille sidosryhmille. Odense Robotics Tanskassa on hyvä malliesimerkki siitä, miten isoksi yhteisö voi kasvaa suhteellisen nopeasti, kun kaikki voimavarat saadaan koottua tehokkaasti yhteen. Liikevaihto on parissa vuosikymmenessä kasvanut nollasta lähes 5 miljardiin euroon ja kasvaa edelleen vauhdikkaasti. Seuraava vaihe on siirtyä pilotteihin. Tavoitteena on löytää uusia ratkaisuja, uusia tapoja käyttää jo käytössä olevia teknologioita, houkutella lisää hyviä yrityksiä mukaan pääkaupungin robotiikkaekosysteemiin ja synnyttää yhdessä yhteisö, jonka puoleen kaupungit kääntyvät, kun ne tarvitsevat ratkaisuja haasteisiinsa. Tässä pähkinänkuoressa se, miten olemme päässeet tähän pisteeseen. Jätä tarjous 5.12. mennessä tästä linkistä: elomake.metropolia.fi/lomakkeet/46713/lomake.html. Kehitystyö ja pilotointi starttaa 2026. Kirjoittaja Aleksis Pillai työskentelee projektipäällikkönä Forum Virium Helsingin datatiimissä ja vastaa Urban Mobile Robotics -hankkeesta. Hänen työnsä keskiössä on kaupunkirobotiikan käytännön kokeilujen koordinointi sekä yhteistyö kaupungin, startupien ja korkeakoulujen kanssa. Pillai on työskennellyt teknologia- ja mediasektoreilla sekä Suomessa että kansainvälisissä toimintaympäristöissä. Hänellä on taustaa startup-yrittäjyydestä ja teknologiakehityksestä sekä kokemusta työskentelystä monialaisissa ja kansainvälisissä tiimeissä. Ennen yrittäjyyttä Pillai työskenteli TV- ja mediatuotannoissa erilaisissa kehittäjä-, tuottaja- ja sisältötehtävissä. aleksis.pillai@forumvirium.fi Lähteet www.theguardian.com/business/2025/oct/04/delivery-robots-skype-co-founder-ahti-heinla-starship
Uutiskirjearkisto
Uutiskirjearkisto Uutiskirje 1/2025 Uutiskirje 2/2025 Uutiskirje 3/2025 Uutiskirje 4/2025 Uutiskirje 1/2026 Uutiskirje 2/2026 Uutiskirje 3/2026 Uutiskirje 4/2026
